Virittimet ja vahvistimet (tai audiovahvistimet) ovat audiolaitteita joilla vastaanotetaan äänisignaaleita radioasemilta, tai äänisignaaleita poimitaan CD-soittimista tai DVD-soittimista, niin että äänen lopulta saa tulemaan ulos kaiuttimista. Vastaanottaja on viritin ja vahvistin yhdessä. Viritin tai vahvistin on audiosysteemin sydän. On siis itsestään selvää, että valinta on tehtävä harkitusti viritintä tai vahvistinta hankkiessa. Tarjonta on suuri.
Mitä täytyy ottaa huomioon viritintä/ vahvistinta hankkiessa?
Virittimet vastaanottavat eri radiotaajuuksia. Tunnetuimpia taajuuksia ovat AM, FM ja MW. Äänisignaalin lisäksi radioasemat voivat lähettää myös digitaalista signaalia. Tätä digitaalisen signaalin lähettämistä kutsutaan nimellä Radio Data System (RDS). Aika, radioaseman nimi ja ohjelman nimi ovat esimerkkejä informaatiosta, jota RDS:n välityksellä voidaan lähettää. Tämä info näkyy vastaanottajan tai virittimen näytöllä.
Toinen toiminto mikä virittimissä usein on, on EON (Enhanced Other Networks information). EON-toiminnon avulla vastaanottaja tai viritin vaihtaa automaattisesti toiselle radio lähettimelle, josta tulee uutisia tai tietoa liikenteestä. Viestin loputtua palataan alkuperäiselle kanavalle. Tätä toimintoa voi käyttää hyväkseen myös CD:tä kuunnellessa.
Kaiuttimet liitetään vastaanottimiin (tai äänenvahvistimeen). Vahvistimia ja vastaanottimia on monia erilaisia. Tyyppi ilmoitetaan numeroilla kuten 2.1, 5.1, 7.1. Numerot viittaavat äänikanavien määrään. Esim. tyyppi 5.1 antaa ymmärtää, että kanavia on viisi (yksi keskus kaiutin ja neljä satelliitti kaiutinta) plus yksi kanava matalille äänille (subwoofer). 5.1 setissä kaiuttimia on siis kaiken kaikkiaan kuusi. Kanava on ulostulo vahvistimessa, johon kaiuttimen voi kiinnittää. Vahvistinta ostaessa täytyy hankkia vähintään kahden kanavan vahvistin, mutta kolmen tai neljän kanavan vahvistin on parempi ja suositeltavampi. Useamman kanavan vahvistimessa on enemmän mahdollisuuksia ja siten kaiuttimia voi sijoittaa useampaan paikkaan kotona. Myös autossa neljän kanavan vahvistin on hyvä, koska silloin kaiuttimia voi olla kaksi edessä ja kaksi takana. Melkein aina on mahdollista silloittaa kaksi kanavaa yhdeksi subwooferiksi.
Vahvistimia on olemassa erilaisia malleja, joita voi yhdistää hifi-settiin. On siis digitaalisia vahvistimia, pääte vahvistimia, kotiteatteri vahvistimia, radio vahvistimia, surround vahvistimia tai esivahvistimia. Jotkut digitaaliset vahvistimet muuttavat digitaalista signaalia analogiseksi signaaliksi, kun taas toiset muuttavat juuri analogista digitaaliseksi signaaliksi.
Esivahvistin asetetaan toisen vahvistimen eteen, ja se huolehtii siitä, että sisääntuleva signaali muutetaan elektriseksi signaaliksi, jotta toinen vahvistin pystyy käsittelemään signaalia edelleen. Surround vahvistimissa on äänikoodaus esim. DD:lle (Dolby Digital), DPL:lle (Dolby Pro Logic), tai DTS:lle (Digital Theater System). Näissä vahvistimissa on usein enemmän kuin viisi kaiutinulostuloa.
Dolby Digital, Digital Theater system ja Dolby Pro Logic II ovat surround ääni tyyppejä, jotka ilmoitetaan laitteen tiedoissa (decoder). DD ja DTS erottelevat äänikanavat seuraavasti: satelliitti kaiutin, keskikanava ja matalan taajuuden kanava. Viimeksi mainittu ei ole itsenäisesti täydellinen kanava, vaan antaa vain bassoääniä. Luodakseen optimaalisen surround-äänen näillä systeemeillä tarvitaan kuusi kaiutinta, mutta vähemmälläkin saa hyvän surround efektin.
Virittimet, vahvistimet ja vastaanottimet tuottavat taustasignaaleja, jotka vaikuttavat sisääntulevan ja ulosmenevän signaalin puhtauteen. Suhde taustakohinan ja signaalin välillä on S/N-suhde, joka ilmoitetaan desibeleissä (dB). Kohina, jonka esimerkiksi vahvistin lisää, on yleensä vakio, ja se kuuluu silloin kun pääsignaalissa on hiljaista. Hyvissä vahvistimissa kohina ei ole häiritsevää, ja nykyään vahvistimien laatu onkin niin hyvä, että kohinaa tuskin edes havaitsee. 60 dB S/N-suhde on niin hyvä, että kohinan kuulee vain erittäin heikosti, 90 dB:n suhde on tosin vielä parempi.
Vielä yksi ominaisuus mihin on hyvä kiinnittää huomiota vahvistinta hankkiessa on harmoninen särö. Tämä ilmoitetaan prosenteissa ja se ilmoittaa eron alkuperäisen ja ulosmenevän signaalin välillä. Mitä pienempi prosenttiluku, sitä selvemmin alkuperäinen ääni kuuluu.
Tunnettuja vahvistinmerkkejä ovat muun muassa Pioneer, Sony, Yamaha, Denon, Onkyo, Marantz ja Pro-Ject.